Axel Borup-Jørgensen oli tanskalaisen modernismin keskeinen nimi.

Mistä johtuu, että tanskalaisten säveltäjien musiikki soi melkein koko levyn ajan jylhänä ja ankarana? Ehkä siitä, että koko levy on kunnianosoitus tanskalaissäveltäjä Axel Borup-Jørgensenille (1924–2012), ja sen teokset on sävelletty hänen muistolleen.
Borup-Jørgensen oli nokkahuiluentusiasti, joten muistoteosten säveltäjille annettiin ohjeeksi säveltää joko nokkahuilulle ja jousille tai pelkästään jousille.
Bent Sørensenin Whispering-teoksessa käyvät ilmi nokkahuilun ja jousiorkesterin rikkaat yhteistyömahdollisuudet ja roolien monipuolisuus.
Vielä laveampi vaikutelma syntyy Mogens Christensenin Nordic Summer Scherzosta, joka on suoranainen nokkahuilun virtuoosisien soittotekniikoiden kavalkadi. Nokkahuilusolisti Michala Petri soittaa glissandot, multifonit ja muut erikoiskeinot varmasti, ja niiden ansiosta kokonaisuus kuulostaa energiseltä.
Tällä viikolla Helsingissä vierailevan Sunleif Rasmussenin Winter Echoes on aiheiltaan voimallinen jo siksi, että se on teosmääritelmänsä mukaan kirjoitettu nokkahuilulle ja 13 soolojouselle – jousisoittajat siis eivät soita niinkään homogeenisena jousistona kuin solistiyksilöinä.
Aivan omaa maataan tässä säveltäjäjoukossa on jazzmuusikko Thomas Clausen, jonka Concertino on uusbarokkinen sarja nokkahuilulle ja jousille. Sinänsä se kyllä tuo ilakoivalla päätösrondollaan valonpilkahduksen levyn muuten vähän jäyhään kokonaisuuteen.
Pelle Gudmundsen-Holmgreen sävelsi muistoteoksensa Music for 13 Stringspelkille jousille, ja sen ankarat aiheet sopivat hyvin yhteen muistelun kohteen eli Axel Borup-Jørgensenin Sommasvit-jousiorkesteriteoksen (1957) kanssa, joskin tämä on sanonnassaan säästeliäämpi ja hillitympi.
Saksalaisen Clemens Schuldtin johdolla Lapin kamariorkesterin jouset paneutuvat tanskalaiseen modernismiin taitavasti, ja Rovaniemen Korundissa tehdyssä äänityksessä on sopiva sekoitus massaa ja ilmavuutta.